keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Kuukauden biisit 9/2014

Banks - This is What It Feels Like

Tummasävyinen, elektroninen r'n'b on ollut tämän syksyn erityinen juttu, alun perin kun en ole koko musiikkityyliä juuri diggaillut. Banks on genren uudehko tulokas, amerikkalaisartisti julkaisi ensilevynsä syyskuun viidentenä. Musiikki on tosiaan synkähköä, elektronispainotteista ja vahvasti tuotettua, mutta kuulostaa kuitenkin aidolta, tunteikkaalta ja ennen kaikkea todella hyvältä. Soundit ovat mukavan täyteläiset, niihin uppoutuu mielellään. Laulajana Banks on myös huippuluokkaa.

Bring it down, bring it on
Bring it now, bring it on
This is what it feels like now
It’s getting old
Bring it down, bring it on





Nine Inch Nails - Wish

Uudesta musiikista tehdään hyppäys vuoteen 1992, jolloin Nine Inch Nails julkaisi raivokkaan Broken EP:n. Levyn hittikappale Wish päätyy soimaan usein silloin, kun sisältään on purettava jotakin patoutunutta... Koneellisesti surisevat kitaravallit, Trent Reznorin tuskainen ulosanti ja muutenkin sysimusta tunnelma ovat näissä tilanteissa parhaimmillaan.

I'm the one without a soul
I'm the one with this big fucking hole
No new tale to tell
Twenty-six years on my way to hell





Feist - My Moon My Man

Tämä puolestaan on korviahivelevän mukavan kuuloista, huoletonta ja sensuellia musiikkia. Hienon kanadalaisartisti Leslie Feistin vuoden 2007 levyltä The Reminder singleksikin päätynyt My Moon My Man on pinnalta katsottuna varsin kepeän oloinen, tasaisesti etenevä "ralli", mutta paljastaa kuunnellessa paljon hienoja sävyjä. Livenä tästä kuultiin myös mielenkiintoinen versio Flow'ssa 2012.

My moon and me
Not as good as we've been
It's the dirtiest clean I know

My care, my coat
Leave on a high note
There's nowhere to go
There's nowhere to go





Amaranthe - Drop Dead Cynical

Amaranthen kolmas levy on tulossa, ja avaussingle muuten potkii jälleen, vieläpä aivan uudella tapaa! Meininki on tässä nyt rokkaavampi, en sanoisi varsinaisesti että rankempi tai metallisempi, mutta rokkaavampi. Hyvin tervetullut tuulahdus bändin tuotantoon, toivottavasti levyllä on samanlaista irtiottoa paljon. Kaksi ensimmäistä kun noudatti bändille tunnusomaista kaavaa ja teki sen erittäin toimivasti, mutta nyt kaipaisi jotain uuttakin. Massive Addictive -levy ilmestyy 21.10.

Welcome to the new world
Open up the gates of paradise
So let's get cynical
Run into a new maze
Open up your minds
and soon we'll all
Be drop dead cynical





Katatonia - Criminals

Lopuksi mennään vielä reilut kymmenen vuotta sitten julkaistuun, mutta ensikuuntelujen jälkeen tehoaan vieläkään yhtään menettämättömään musiikkiin. Katatonian Viva Emptiness on suosikkilevyjäni ikinä, siellä top 10:ssä kevyesti. Levyn musiikki ei kylläkään ole kevyttä, sillä tunnelmat ovat harmaita ja soitannossakin raskautta on Katatonian muuhun uudempaan tuotantoon vertaillessa varsin paljon. Näin bändin viime kuussa kolmatta kertaa livenä, tällä kertaa ns. kotikentällä eli Turun Klubilla. Mielenkiintoinen kokemus isompien lavojen jälkeen, kun musiikki tuli jos mahdollista vieläkin lähemmäs, suoraan luihin ja ytimiin. Muutaman vuoden takaisen levyarvioni Viva Emptinessistä voi lukea tästä.

The way the light hits the road
The way I am unable to protect you
Oh I'm running away
I will never forgive myself
For running away from you



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti