keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Viikon biisit 36-38/2013

PMMP - Rakkaalleni II

PMMP julkaisi kappaleistaan uudelleensovitettuja versioita. Ehdin kuunnella levyn vasta kerran ja se vaatii vielä aikansa alkuperäisten versioiden ollessa kaikkien itselleni niin rakkaita. Pidin tästä versiosta ensikuulemalla eniten, se oli sopivasti erilainen ja toimi sellaisenakin. Alla videolla alkuperäisversio, Spotifyssa uusi sovitus.

Suljen monta ikkunaa
aukinaista, kutsuvaa
Viikkoja vai vuosia
Kerro, niin jaksan sulkea
Sulle annan kaiken kaiken
maallisen ja maanalaisen





Arcade Fire - Reflektor

Täysin uutta materiaalia on puolestaan tulossa kanadalaiselta Arcade Firelta. Indie rockin suurimpiin nimiin kuuluva yhtye yllätti uudella singlellään faninsa, myös itseni. Alkuun varsin tasaiselta tamppaamiselta tuntuva kappale paljastaa kuuntelukertojen myötä uusia sävyjä, pitkään pituuteenkin alkaa lopulta tottua. Eihän tämä mikään Rebellion, No Cars Go tai The Suburbs ole iskevyydeltään, mutta selvästi nyt tehdään irtiottoa vanhasta.

The signals we send
Are deflected again
We're still connected
But are we even friends?





Paradise Lost - Nothing Sacred

Työmatkakävellessäni eräänä hankalana aamuna tämä kappale antoi kuulokkeista soidessaan voimaa, vaikka onkin melko synkkä. Paradise Lost eksyi Host-levyllään metallisista meiningeistä varsin kauas päätyen tummasävyisen elektronisen popin poluille. Hienoja kappaleita tuollakin levyllä on ja sitä on mielestäni turhaan väheksytty. Spotifystakaan levyä ei löydy, tämä tosin voi tietysti johtua myös levy-yhtiöteknisistä syistä.

My life is not too whole
It's understanding why
I take when I owe
I can't explain



Eternal Tears Of Sorrow - Autumn's Grief

Syksyn tullen soittimeen päätyy kauniin synkeää metallimusiikkia kuin luonnostaan. Kotimaan melodeath-ylpeys EToS on aina yhdistänyt hienosti äärimmäisen kauniita melodioita säröisiin kitaroihin ja örinälauluun. Tämä kappale on heidän parhaitaan ja sopii tietysti pimenevään syksyyn.

The dance of two free souls...
No more masquerades of mortals
Just you and me as nightly guests
at the dance hall of our last Autumn



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti