tiistai 31. joulukuuta 2013

Viikon biisit 47-52/2013

Pitkään jatkuneiden tietokoneaiheisten ongelmieni jälkeen olen viimein palannut. Tässä vuoden viimeiset viikon biisit, ja tulossa on vielä tuttuun tapaan listaus vuoden parhaista levyistä.

Pariisin Kevät - Mielikuvituksen tuotetta

Pariisin Kevään uusin levy on ollut vaikea omaksuttava itselleni, kahden ensimmäisen levyn meininki kun on sitä itselleni mieluisinta ja vastaavaa ei ole nähtävästi enää luvassa. Tähän kappaleeseen kuitenkin heräsin sen jälkeen, kun se oli julkaistu sinkkuna, se toimi omillaan oikein hyvin. Ehkä sieltä loppulevystäkin löytyy vielä jotakin mieluista.

Jos mä vaan soitan ja sanon: "En pääse
Ei jalat toimi, on silmillä kääre"
En tiedä miksi se mua pelottaa
Mut se on totta
Oon mielikuvituksen tuotetta





M83 - Kim & Jessie

M83:een olen alkanut nyt perehtyä vähän enemmän, aiemmin on tullut tietysti soitettua lähinnä Midnight Citya. Tämä kappale on seuraavaksi kolahtanut, sympaattisen oloinen sävelmä ja sanoitus.

Dream dressed in blue
It's all they need for now and forever
Dazed by the moon
They shatter their heartbeats
With singing





Pää Kii - Nyt skipataan kahvit

Pää Kii on ollut minulle yksi tämän vuoden isoista jutuista, joten vuoden viimeisissä viikon biiseissä se on hyvä nostaa esille, levyhän tehtiin jo viime vuonna, joten vuoden 2013 levyt -listaukseen sitä ei voi laittaa. Näin bilekautena Nyt skipataan kahvit on hyvä muistutus siitä, että putkea ei kannata kuitenkaan kovin pahaksi päästää...

Ei päämäärää, kun pojat pillerihumalassa häärää
Ne tekee vielä jotain pahaa itselleen
On elämä täällä vitun läävää, joten onko siinä jotain väärää
Jos ottaa joskus vaikka kaljan poikineen





Sentenced - Nepenthe

Synkimpänä vuodenaikana Sentencediä päätyy väkisin ajoittain soittimeen. Tämä kappale on kotimaisen metallimusiikin klassikko, ja runsaammanpuoleisen alkoholinkäytön kanssa ollaan tässäkin tekemisissä. Ensi vuonna muuten ilmestyy Sentencedin kitaristin ja sanoittajan Sami Lopakan esikoisromaani Marras.

all the tears and the fears and the lies and the cries and the...
(revenge)
all the hate in the world is the power to bring you down!

when the light of chosen has died
it is time to pay back for their crimes



keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Viikon biisit 46/2013

Sin Cos Tan - Limbo

Sin Cos Tanin uudella Afterlife-levyllä tuntuu ensikuuntelujen perusteella olevan enemmän fiilistelevän maalailevaa, mutta vähemmän suoraviivaisen tarttuvaa kappalemateriaalia kuin debyytillä. Levyn avauskappale ja ensimmäinen single Limbo tekee tässä poikkeuksen, ja on mahdollisesti yhtyeen koukuttavin pophitti. Ainakin duon levynjulkaisukeikalla Dynamossa se sai yleisön liikkeelle parhaiten.

Hallelujah, here I come now
Life has passed by us somehow





Agnes Obel - The Curse

Enpä olisi uskonut, että löydän jotakin näin kiinnostavaa Yle Radio Suomen Levylautakunta-ohjelmasta. Näin kuitenkin kävi ollessani perheen luona vierailemassa. Söin keittiössä aamiaista kun taustalla tuli radiosta kyseinen ohjelma, jossa yhtäkkiä soi huikean hieno naislaulun, jousien ja pianon varassa edennyt kappale. Kyseessä oli tanskalainen Agnes Obel, ja kappaleen päätyttyä Levylautakunnan vieraat olivat pääosin aivan myytyjä, kuten minäkin. Obelin tuotantoa oli päästävä kuuntelemaan heti lisää. Selvisi, että tanskalainen laulaja-lauluntekijä on tehnyt läpimurron Keski-Euroopassa jo ensilevyllään Philharmonics, joka julkaistiin 2010. Suorastaan jylhästi soiva The Curse on puolestaan uudelta Aventine-levyltä.

The curse moved from the underground down by the shore
And we'll all grow, even hunger, to live unlike before



torstai 14. marraskuuta 2013

Astrid Swan - Astrid4


Astrid Swanin neljäs sooloalbumi alkaa "takaisin luontoon"-teemalla kappaleella Nature Calling. Kappale kuulostaa juuri siltä, kuin sen nimestä voi päätellä, mikä on tässä tapauksessa hyvä asia. Puhallinsoitinten käyttö on heti vahvaa, kuten myös toisena kuultavana loistavalla singlekappaleella Four Months to Kill. Se jatkaa hienosti Astridin kuukausista laulamista, jonka hän aloitti jo Drunk Lovers -bändilevyllään kappaleella Finland in November, joka on sekin tällä hetkellä varsin ajankohtainen... No, takaisin käsiteltävänä olevaan levyyn. Laulu ja pianonsoitto muodostavat tälläkin levyllä vahvan pohjan, jota täydentävät onnistuneet puhallinsoitinten ja rumpujen sovitukset. Astridin biisintekotaito on myös selkeästi jalostunut edelleen tauon aikana, olihan se toki jo ennestään todella hyvä.

Yearning to Hold Still on balladimaisempi kappale, joka julkaistiin myös ennen levyn julkaisua. Tästä kappaleesta tuleekin mieleen Astridin aikaisempi tuotanto ehkä vahvimmin tällä levyllä. The Loon alkaa leikkisällä pianonsoitolla ja kauniilla melodioilla. Sanoitukset puolestaan ovat synkähköt:

I'm dying of the will
That keeps dragging my bones

Rabbit Cathcher on nätti biisi ihmissuhdeaiheisin lyriikoin. Black Bear and a Hoofer lähtee käyntiin melkeinpä hilpeästi, puhaltimia on jälleen käytetty runsaasti, mutta välillä myös hiljennytään. Erilaisesta osiosta toiseen siirrytään sujuvasti. Hyvin kauniilla pianomelodialla rauhallisesti alkava A.R.I.Z.O.N.A on herkkää tunnelmointia. Your Last Songin tunnelma on puolestaan lopetusbiisille sopivan haikea. Tämä välittyy sanoituksistakin:

Here's a song for you
It doesn't mean I loved you
And I don't
It's the money
It's the payback
That you deserve

Astrid Swanin aikaisempaan tuotantoon tätä levyä vertaillessani totesin sen olevan hitaammin aukeava, mutta myös kuuntelujen myötä palkitseva, kuten loistavat levyt usein ovat. Kappaleet ovat pidempiä, monipuolisempia ja selkeästi toisiaan täydentäviä kokonaisuuden osia. Voin todeta olleeni ainakin tällä kertaa oikeassa, kun jo levyn ilmestyttyä totesin, että tähän ei varmasti joudu pettymään.

Four Months To Kill from Astrid Swan on Vimeo.

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Viikon biisit 43-45/2013

Tori Amos - Northern Lad

Ikisuosikkini Torin From the Choirgirl Hotel-levyä kuunnellessani työmatkalla vesisateessa marraskuun alun aamuna meinasivat posket kastua muustakin syystä tämän kappaleen alettua. Kappaleen sanat osuivat sillä hetkellä monella tapaa, ja onhan tämä aina ollut mielestäni hieno sävellys. Huokaus.

Had a northern lad, well not exactly had
He moved like the sunset, God who painted that





Kemopetrol - Goodbye

Tässä on mukana myös varsin paljon nostalgiaa. Pidin kappaleesta jo silloin sen ilmestyttyä vuonna 2002, eikä se ole kulunut sinä aikana yhtään. Goodbye sisältää samaan aikaan sekä pientä eroottista virettä että epätoivoa. Kemopetrolin hienoimpia biisejä ehdottomasti.

But still I see you the way I used to
Beautiful, impossible
You had my heart removed by laser
All these feelings wrap their arms 'round me





Kamelot - The Haunting (Somewhere in Time)

Näin Kamelotin viime viikolla toista kertaa livenä, jälleen Helsingin Nosturissa. Keikkojen välissä oli kulunut kolme vuotta ja sinä aikana Kamelotin laulaja on ehtinyt vaihtua Roy Khanista Tommy Karevikiin. The Haunting on aina ollut suosikkejani Kamelotilta, ja koska yhtye kiersi nyt yhdessä Revampin kanssa, aloin elätellä pienenpieniä toiveita, että tämä kappale kuultaisiin duettona Floor Jansenin kanssa. No, encoreiden aikana toiveeni toteutui, mistä ei tietysti voinut olla kuin suunnattoman innoissaan.

Somewhere in time
I will find you and haunt you again
Like the wind sweeps the earth
Somewhere in time
When no virtues are left to defend
You fall in deep





Florence + the Machine - No Light, No Light

Florence ansaitsi taas paikkansa Viikon biiseissä. Tämä tuskaisesti etenevä ja mahtipontiseksi kasvava kappale on ollut sopiva tunteiden purkamiseen viime aikoina. Sopiihan tämä tällä hetkeillä meneillään olevaan vuodenaikaankin, heh. Upea laulu ja hieno biisintekotaito muodostavat kappaleen perustan jälleen kerran.

You want a revelation
You want to get it right
And it's a conversation
I just can't have tonight

You want a revelation
Some kind of resolution
You are the revelation



tiistai 22. lokakuuta 2013

Viikon biisit 41-42/2013

John Grant - Marz

Ostimme Berliinin matkaltamme DVD:nä elokuvan Weekend, joka oli varsin herkkä ja kaunis filmi. Sen lopputekstien aikana soinut kappale havahdutti lähes heti alettuaan soida: kuka on esittäjä ja mikä kappale tämä olikaan? Esittäjän nimen nähtyäni totesin, että olin kyllä kuullut artistista ennenkin. Meni kuitenkin jonkin aikaa, ennen kuin etsin John Grantin musiikkia kuultavakseni lisää. Lainasin levyn Queen of Denmark kirjastosta ja totesin sillä olevan monia loistavia kappaleita. Marz on kuitenkin kauneudessaan erityinen. Grantin lisäksi levyllä soittaa muusikoita mm. folk rock -yhtye Midlakesta.

I wanna go to Marz
Where green rivers flow
And your sweet sixteen is waiting for you after the show





The xx - Crystalised

Tässä on taas yksi näistä hehkutetuista indie-bändeistä, joista on puhuttu niin paljon että kuullessaan odottaa vähän liikaa. Varsinkin, kun The xx:n musiikki ei ole ihan ensimmäisellä kerralla aukeavaa, ainakaan itselleni se ei ollut. Lopulta olen kuitenkin päässyt osalliseksi myös heidän hienoudestaan. Mies- ja naislauluin duetoidut kappaleet, jotka on sovitettu mielenkiintoisesti, tarjoavat pieniä, vaivihkaisia koukkuja. Tunnelma on jotenkin jännittävällä tavalla hienostunut. Olen perehtynyt bändiltä vasta debyyttilevyyn, joka on kokonaisuutena todella hieno. Crystalised on biisinä kerrassaan vangitseva, hyvällä tavalla.

Things have gotten closer to the sun
And I've done things in small doses
So don't think that I'm pushing you away
When you're the one that I've kept closest



keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Viikon biisit 39-40/2013

Passion Pit - Take a Walk

Olen löytänyt korvamadon, joka pääsee melkein MGMT:n Kidsin tasolle tarttuvuudessaan. Jotain samankaltaista Take a Walkin melodiassa ehkä onkin. Muutenkin kappale on ihastuttavan räiskähtelevä ja sopii varmasti tanssilattioille. Kappaleen sanoitukseen paremmin tutuessa se paljastuukin varsin vakavaa aihetta, yli varojensa elämistä, käsitteleväksi. Muutenkin Passion Pit vaikuttaa loistavalta yhtyeeltä, oma tarkempi tutustumiseni heidän musiikkiinsa on tosin vasta alussa.

Honey it's this loan I think I borrowed just to much
We had taxes we had bills
We had a lifestyle of fun





Jenni Vartiainen - Muistan kirkkauden

Jenni Vartiaisen uutta levyä on odotettu kovasti. Terran muutaman kerran kuunnelleena voi todeta sen sisältävän sellaista musiikkia, jollaisella Jenni on aikaisemmilla levyilläänkin menestynyt. Oikein hyvää poppiahan se on. Jonkinlaista kokeilua ja irtiottoa ehkä olisi kuitenkin toivonut tässä vaiheessa, kun vankka asema kotimaisella popmusiikin kentällä on jo saavutettu. Toistaiseksi levyn aloituskappale on iskenyt eniten, Muistan kirkkauden on majesteettisen jylhä kappale ja Jenni Vartiaista parhaimmillaan.

Tällä kertaa mä vuoria aion siirtää
Muuttaa kaiken ja suuntia uusiks piirtää
Mä kuittaan karmat murtaudun vapauteen
Ja rakkauden eteen kaiken teen
Muistan kirkkauden





Theatre of Tragedy - Let You Down

Viimeksi avauduin Paradise Lostin Host-levyn kokemasta aliarvostuksesta, nyt voisin jatkaa samaa linjaa Theatre of Tragedyn koneellisempien levyjen suhteen. Varsinkin Musique on kokonaisuutenakin hyvä, mutta Assemblyllakin on tehokkaita kappaleita, kuten Let You Down, jonka voi kuvitella toimivan synkempää musiikkia arvostavien klubien tanssilattioilla.

I think I'll let you down
You should have let me go
I think I'll make you leave
'Cause you have lost control.

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Viikon biisit 36-38/2013

PMMP - Rakkaalleni II

PMMP julkaisi kappaleistaan uudelleensovitettuja versioita. Ehdin kuunnella levyn vasta kerran ja se vaatii vielä aikansa alkuperäisten versioiden ollessa kaikkien itselleni niin rakkaita. Pidin tästä versiosta ensikuulemalla eniten, se oli sopivasti erilainen ja toimi sellaisenakin. Alla videolla alkuperäisversio, Spotifyssa uusi sovitus.

Suljen monta ikkunaa
aukinaista, kutsuvaa
Viikkoja vai vuosia
Kerro, niin jaksan sulkea
Sulle annan kaiken kaiken
maallisen ja maanalaisen





Arcade Fire - Reflektor

Täysin uutta materiaalia on puolestaan tulossa kanadalaiselta Arcade Firelta. Indie rockin suurimpiin nimiin kuuluva yhtye yllätti uudella singlellään faninsa, myös itseni. Alkuun varsin tasaiselta tamppaamiselta tuntuva kappale paljastaa kuuntelukertojen myötä uusia sävyjä, pitkään pituuteenkin alkaa lopulta tottua. Eihän tämä mikään Rebellion, No Cars Go tai The Suburbs ole iskevyydeltään, mutta selvästi nyt tehdään irtiottoa vanhasta.

The signals we send
Are deflected again
We're still connected
But are we even friends?





Paradise Lost - Nothing Sacred

Työmatkakävellessäni eräänä hankalana aamuna tämä kappale antoi kuulokkeista soidessaan voimaa, vaikka onkin melko synkkä. Paradise Lost eksyi Host-levyllään metallisista meiningeistä varsin kauas päätyen tummasävyisen elektronisen popin poluille. Hienoja kappaleita tuollakin levyllä on ja sitä on mielestäni turhaan väheksytty. Spotifystakaan levyä ei löydy, tämä tosin voi tietysti johtua myös levy-yhtiöteknisistä syistä.

My life is not too whole
It's understanding why
I take when I owe
I can't explain



Eternal Tears Of Sorrow - Autumn's Grief

Syksyn tullen soittimeen päätyy kauniin synkeää metallimusiikkia kuin luonnostaan. Kotimaan melodeath-ylpeys EToS on aina yhdistänyt hienosti äärimmäisen kauniita melodioita säröisiin kitaroihin ja örinälauluun. Tämä kappale on heidän parhaitaan ja sopii tietysti pimenevään syksyyn.

The dance of two free souls...
No more masquerades of mortals
Just you and me as nightly guests
at the dance hall of our last Autumn



torstai 5. syyskuuta 2013

Viikon biisit 33-35/2013

Tristania - My Lost Lenore

Norjalainen Tristania oli suosikkibändini joskus lukioaikoina, ja tuleehan heidän ensimmäisiä levyjään edelleen kuunneltua. Hienoa sinfonista goottimetallia kauniiden melodioiden ja taitavien laulusuoritusten kera. Tämä upea kappale on heidän ensimmäiseltä levyltään Widow's Weeds, joka julkaistiin 1998. Nykyään yhtyeellä on eri naislaulaja ja meininki on jonkinlaista tunnelmametallia, joka ei itseeni iske enää juurikaan.

Winternight
Conceal thy precious angellore
I secrete my soul
Under thy wings of sorrow
Dark I embrace thy eyes
Wander lost on life's narrow path
I reveal my heart
To this beauty dressed in dark





Anna Ternheim - No, I Don't Remember

Tästä ruotsalaisesta laulaja-lauluntekijästä olen kirjoittanut ennenkin, postauksessa jossa käsiteltiin sydänsuruihin sopivaa musiikkia. Anna Ternheimin musiikki on kyllä synkähkön sävyistä, mutta kertoo muistakin asioista. No, I Don't Remember kolahti minulle kunnolla, kun näin sitä käytettävän tv-sarjan kohtauksessa, johon se sopi täydellisesti.

I was on a down slide, wasting my days
When I met you I came to such a lovely place
We laughed and cried our way through
The days and nights, the weeks and months
And all the seasons, ups and downs





Emilíana Torrini - Nothing Brings Me Down

Tämä kappale taas vie minut aina mielessäni aikaan, kun vielä opiskelin ja asuin yo-kylässä ja join paljon viiniä. Rentouttava kuuntelukokemus, kuten koko Torrinin Fisherman's Woman -levy on.

Home alone and happy
Nothing brings me down
Full of wine, unsteady
Nothing brings me down





Dark Tranquillity - Misery's Crown

Lopuksi vielä metallimusiikkiakin Ruotsista. Dark Tranquillity on länsinaapurin melodisista death metal -yhtyeistä mielestäni se kaikkein hienoin. He ovat tehneet musiikkinsa aina tyylikkäästi, vaikkakin tyyli on hieman vaihdellut eri levyjen välillä. Misery's Crown on taatun melodinen ja iskevä kappale, joka esittelee DT:n parhaimmillaan.

All has now been broken
On streets I dare not walk
Freedom is an illusion
I build my fences high



tiistai 13. elokuuta 2013

Viikon biisit 32/2013

Festarit ovat usein erittäin inspiroivia uuteen musiikkiin tutustumisessa ja näin oli myös tällä kertaa.

Nick Cave & the Bad Seeds - Stagger Lee

Vanhoista tuttavuuksista tämä pitää mainita ensimmäisenä viime viikon kappaleista. Herra Caven ja bändinsä esitys kappaleesta Flow-festivaaleilla oli jotakin käsittämätöntä. Se onnistui luomaan tunnelman, jossa ajan ja paikan tajukin katosivat hetkeksi. Tämä oli voimakkaimpia ikinä todistamiani live-esityksiä.

Then in came the Devil...





Of Mosters and Men - Mountain Sound

Tähän yhteeseen tutustuin ennen Flow'ta, kun katselin esiintyjälistasta kiinnostavia ja ennestään itselleni tuntemattomia nimiä. Oli kyllä pieni ihme, että Of Monsters and Men on mennyt itseltäni ohi, niin suuren hypen islantilaiset ovat aiheuttaneet heti ensilevyllään. Musiikki on mukavan rentoa ja erittäin tarttuvaa folkpoppia mies- ja naislaulajan duetoimana.

Hold your horses now (We sleep until the sun goes down)
Through the woods we ran (Deep into the mountain sound)





Austra - Lose It

Austraankin ehdin hieman tutustua ennen festareita, mutta vain muutaman kappaleen verran. Katselin keikkaa jonkin aikaa, mutta pakottava tarve nähdä Pää Kiin keikka sai jättämään esityksen kesken, päällekkäisyys oli harmittava. Täytyy jatkaa kanadalaisyhtyeeseen tutustumista lisää, erittäin mielenkiintoisen kuuloista elektronista musiikkia hienon naislaulun kera. Lose It lienee yhtyeen suurin hitti tähän mennessä.

Don't wanna lose you, don't wanna lose
Don't wanna lose you, don't wanna lose
I never knew you, I never knew
I never knew you, I never knew
Your body's harmful, the very shape
The cracks are deeper, on every plate





Anna Eriksson - Je Suis Malade / Teit minusta sairaan

Siinä vaiheessa viimeistään on todella arvostettava artistia, kun hän julkaisee singlenä livenauhoituksen kappaleesta, ja esitys on täysin tyylipuhdas. Je Suis Malade on onnistunut koskettamaan aikaisemmin ranskaksikin, vaikka en kielestä juuri mitään ymmärrä. Anna on sanoittanut kappaleen itse suomeksi ja versiossa on aivan omanlaistaan voimaa. Hänen tapansa laulaa sana "sairaan" jo saa kylmät väreet kulkemaan. Coverin julkaisu toimii hienona jatkumona Mana-levyn musiikilliselle linjalle. Toivottavasti kuulisin tämän myös syksyllä Logomossa, jonne olen ensimmäistä kertaa Annan esiintymistä menossa katsomaan.



maanantai 5. elokuuta 2013

Viikon biisit 30-31/2013

London Grammar - Metal & Dust

Tätä huikeaa bändiä, jonka debyyttilevy ilmestyy 9. syyskuuta, olen fiilistellyt itsekseni jo jonkin aikaa. Muutama päivä sitten oli pakko hehkuttaa julkisesti jo Facebookissakin ja nyt jatkan sitä hehkutusta myös täällä. London Grammar toimii varsinkin, jos on tarvetta jollekin haikealle, herkälle ja kauniille. Odotan yhtyeen If You Wait -albumia ehkä eniten loppuvuoden levyjulkaisuista.

And all foundation that we made
Built to last, they disintegrate
And when your house begins to rust
Oh, it's just, metal and dust

We argue, we don't fight
Stay awake in the middle of the night
Stay awake in the middle of the night





Minä ja Ville Ahonen - Sammutetaan valot

Tämä taitaa olla neljäs postaus tänä vuonna, jossa Minä ja Ville Ahonen on mukana... Kyseessä on kuitenkin ollut tärkein bändi itselleni viime aikoina, ja halusin nostaa mestarillisen ensilevyn kappaleitakin esille. Sammutetaan valot vangitsi itsensä mieleeni viime viikolla eikä ottanut poistuakseen ollenkaan. Onneksi se on näin upea kappale. Live-videossa (joka oli ainoa Youtubesta löytämäni) on mukana alussa myös Sano, joka on erittäin hieno teos sekin.

mitä sinä itket
kaikkihan on hyvin
miten niin kaikki
mitä tarkoitat kaikella





Pain - Shut Your Mouth

Nyt on vuorossa tätä kuntoilumusiikkia taas. Pain on ollut suosikkejani jo vuosia, Peter Tägtgrenin industrial metal -projektilla on monia äärimmäisen iskeviä kappaleita. Vaikutteita on otettu esimerkiksi eurodancesta välillä varsin härskistikin, mutta yhdistelmä on lähes aina ollut erittäin toimiva. Tämä piippausäänellä alkava kappale 11 vuoden takaa on bändin ehkä onnistunein täsmäisku hittimateriaaliin.

My mind is playing tricks on me
I am not as stable as I used to be
Pushed and shoved, you know you're going too far



tiistai 23. heinäkuuta 2013

Viikon biisit 29/2013

Tällä kertaa teemana on näemmä vahvoja brittiläisiä naisvokalisteja 90-luvulta ja alakuloa.

Everything But The Girl - Missing

Tähän yhtyeeseen tutustuin Massive Attackin Protection-kappaleen kautta saatuani selville, että Everything But The Girlin Tracey Thorn laulaa kyseisessä biisissä. Samoihin aikoihin jossakin TV-mainoksessa soi akustinen versio bändin Driving-kappaleesta, joka myös herätti huomioni. Näistä huolimatta Missing on kuitenkin se itseäni koskettavin kappale heiltä, vaikka onkin se aina mainittava suurin hitti. Kappaleesta on kaksi hyvin tunnettua versiota, itse pidän kummastakin. Musiikkivideolla on se tanssittavampi versio ja Spotify-linkissäni se alkuperäinen, perinteisempi poppisovitus.

You're long gone, but I can't move on

And I miss you, like the deserts miss the rain
And I miss you, like the deserts miss the rain
And I miss you





Skunk Anansie - Weak

Huomasin, ettei Skunk Anansiesta ole vielä yhtään postausta blogissani. Tilannehan on korjattava, varsinkin kun satuin yhtyeen musiikkia kuuntelemaan runsaasti viime viikolla, taisi soida taas treenauksen taustalla. Bändi sopii myös hieman synkempien tunteiden purkuun hyvin. Varsinkin Weak, eräs heidän parhaista kappaleistaan debyyttialbumilta Paranoid & Sunburnt, joka ilmestyi 1995. Biisi on melko hidas, mutta silti raskaan kuuloinen ja samalla kaunis. Skin on todella upea laulaja, eräs ehdottomista suosikeistani, ja tälläkin kappaleella hän loistaa.

Weak as I am, no tears for you
Weak as I am, no tears for you
Deep as I am, I'm no ones fool
Weak as I am

In this tainted soul
In this weak young heart
Am I too much for you



maanantai 15. heinäkuuta 2013

Viikon biisit 26-28/2013

Editors - Papillon

Nyt on bändi nähty livenä, oli hieno keikka. Varsinkin tämä kappale oli jotakin todellisen päräyttävää. Levylläkin loistava Papillon on lähellä täydellistä livebiisiä.

But when it kicks like a sleep twitch
You will choke, choke on the air you try to breathe
It kicks like a sleep twitch





Loreen - My Heart is Refusing Me

Vaikka Loreen on monen mielestä jo totaalisen kulunut radiosoitossa, häneltä löytyy kyllä komeita tulkintoja, jotka poikkeavat moneen kertaan kuulluista levyversioista. Esimerkiksi tämä akustinen televisioesitys hänen mielestäni parhaasta kappaleestaan My Heart is Refusing Me.

Now I wanna leave but I'm lost
Somehow I can't break away
Although I've made up my mind
My heart is refusing me





Pet Shop Boys - Rent

Pet Shop Boys veti mieleenpainuvan, dramaattisen ja tanssittavan keikan Ruisrockin sunnuntaina telttalavalla. Oli erikoisia taustatanssiesityksiä, näyttävää videota screenillä ja valoshow-tykitystä. Mutta kappaleethan merkitsevät eniten ja niitä bändillä onneksi on myös. Niiden ilmiselvimpien suurien hittien sijaan tämä jäi soimaan päähän festarialueelta poistuessani, tiedä sitten miksi. Itse maksan kyllä oman vuokrani, heh.

You dress me up, I'm your puppet
You buy me things, I love it
You bring me food, I need it
You give me love, I feed it





The Smiths - There is a Light That Never Goes Out

No juu, tää on tietty tässä Janin ansiosta, terveisiä jos tämän satut lukee. Kiitokset vielä, oli hauskaa viime viikolla. En tiiä mitä Kukassa pidettiin meidän mukanalauletusta versiosta, mutta lieneekö tuolla edes väliä. Fiilis on pääasia ja silleen.

Take me out tonight
Take me anywhere, I don't care
I don't care, I don't care
And in the darkened underpass
I thought oh God, my chance has come at last
(but then a strange fear gripped me and I
Just couldn't ask)



torstai 4. heinäkuuta 2013

tiistai 25. kesäkuuta 2013

Viikon biisit 24-25/2013

Arcade Fire - Neighborhood #1 (Tunnels)

Tuli reissulta sitten ostettua tämäkin indie rockin klassikkoaseman jo saavuttanut levy viimein omaan hyllyyn. Yleensä tältä levyltä mainitaan ensimmäisenä tyyliin Rebellion tai Wake Up, niin itse mainitsen nyt tämän aloitusbiisin. Herkästi mutta kasvavalla voimalla Arcade Fire ottaa kuulijan pauloihinsa heti alkumetreillä. Koska onhan se nyt vaan todella söpöä, että suunnitellaan tunneleiden rakentamista ikkunasta toiseen.

And if the snow buries my
My neighborhood
And if my parents are crying
Then I'll dig a tunnel
From my window to yours
Yeah, a tunnel from my window to yours





Bronski Beat - Smalltown Boy

Tämä kappale 80-luvulta on valitettavasti edelleen kovin ajankohtainen monille. Smalltown Boy soi tv-sarjassa, jota katselimme muutama päivä sitten, ja ainahan se itseeni kolahtaa. Jimmy Somerville osasi tulkita pienessä kaupungissa asuvan/asuneen homomiehen tuntoja suorastaan kipeän iskevästi. Vaikka voihan kappaleen sanat muillakin tavoilla ymmärtää tässäkin tapauksessa. Tämä sopii myös hyvin biisivalinnaksi juuri näin Helsinki Pride-viikolla. Toivottavasti vaikeissa oloissa kasvaneilla on muitakin vaihtoehtoja nykyään kuin "run away, turn away"...

That they'd talk about around town
As they put you down
And as hard as they would try
They'd hurt to make you cry



tiistai 11. kesäkuuta 2013

Viikon biisit 22-23/2013

Nyt tulee taas kahden viikon biisit kerralla. Viime viikonloppuna olin Sauna Open Airissa, joten biisit ovat varsin metallipainotteiset yhtä lukuunottamatta.

Nightwish - Bless the Child

Sauna Openin sykähdyttävin hetki oli itselleni tämä kappale ensi kertaa livenä useiden vuosien tauon jälkeen. Floor Jansen selviytyi kappaleen laulamisesta erinomaisin tuloksin, olin täynnä kylmiä väreitä heti alkunuoteista lähtien. On todella sääli, mikäli Floor ei tule jatkamaan bändissä kiertueen jälkeen ja olemaan mukana seuraavalla studiolevyllä.

Where have all the feelings gone?
Why has all the laughter ceased?

Alla Youtube-versio vedosta, ei hirveän hyvällä laadulla, mutta tuosta jotenkin selvän saa.



Ja tässä vielä Spotifysta alkuperäinen Tarja Turusen laulama.



Opeth - Deliverance

Opethin hieno progemetallieepos, joka laulaja Mikael Åkerfeldtin spiikin mukaan on "three days long" oli myös vuosien tauon jälkeen livenä nyt kuultu helmi. Itselläni kun edellisestä kokonaan nähdystä Opeth-keikasta oli jo seitsemän vuotta. Kyllähän tuo kappale laittaa väkisinkin liikkeelle, vaikka katsoisi keikan istuen, kuten nyt tein. Murinat tulivat taas voimalla.

Walk with me, you'll never leave
Wait to see your spirit free
Tell me how your heart's in need
As I drown you in the sea





Stratovarius - Eternity

Satuin kuuntelemaan tämänkin klassista Stratoa edustavan kappaleen pitkän ajan jälkeen reilu viikko sitten. Lauantaina ennen kuin olin itse saapunut Saunan festarialueelle, sain kuulla bändin soittaneen tämän keikallaan. No, onpa ainakin jotakin odotettavaa sitten Tuskassa, kun pääsen heidät itse näkemään, toivottavasti soittavat tämän siellä. Eternity on tavanomaista Strato-menoa synkempi, raskaampi ja hyvin omanlaisensa tunnelman sisältävä kappale.

A landscape with no trees
And a mist arising from the distance
An illusion just for me
Or a proper reward and a chance





The National - Pink Rabbits

Olen ehtinyt kuunnella The Nationalin uutta Trouble Will Find Me -levyä vielä harmillisen vähän. Siihen on vaikuttanut osaltaan esim. se, että levy ilmestyi helteisen ja auringonpaisteisen alkukesän aikaan ja sisältää kuitenkin melko synkeää materiaalia. Toiseksi viimeisellä paikalla levyllä kuultava Pink Rabbits on jäänyt toistaiseksi parhaiten mieleen, se on taatun Nationalmaisella tavalla erittäin kaunis kappale.

You said it would be painless
The needle in the dark
You said it would be painless
It wasn't that at all



tiistai 28. toukokuuta 2013

Viikon biisit 21/2013

Tällä kertaa painotus on viime vuosien indie-puolen musiikissa. En yleensä suunnittele näitä teemoja, nämä muotoutuvat vain jotenkin itsestään...

Lykke Li - I Know Places

Lykke Lin Wounded Rhymes -levy on täynnä todella hienoja pop-biisejä. Tämä on niiden hittien jälkeen noussut itselleni hyvin tärkeäksi. I Know Places on haikean kaunis, raukean oloinen kappale. Sen tyylisestä musiikista olen viime aikoina pitänyt jostain syystä erityisen paljon. Ehkä se sopii yleisesti mielentiloihini tällä hetkellä.

I know places we can go babe
Coming home
Come unfold babe
And, the high wont fade here babe
No, the high wont hurt here babe





Interpol - NARC

Antics on myös huikea levykokonaisuus, kuten kaikki Interpolin ystävät tietävät. Varsinkin alkupuolen kappaleet ovat mieletömmän hyvä sarja. NARC on yksi näistä, ahdistuksesta ja epätoivosta voimansa ammentava teos, jonka Paul Banks tulkitsee komeasti.

You should be in my space
You should be in my life
You should be in my space
You should be in my life
You could be in my space



maanantai 20. toukokuuta 2013

Viikon biisit 20/2013

Juu, myönnettäköön että katson euroviisuja. Nyt kun näitä blogitekstejä on viime aikoina jaettu joidenkin indie-artistien ja levy-yhtiöidenkin sivuilla Facebookissa, on sopiva aika romuttaa taas uskottavuutensa, heh. Ei sillä, että sellaista muutenkaan hirveästi tavoittelisin. Joka tapauksessa, teemana näissä viikon biiseissä ovat viisut!

Margaret Berger - I Feed You My Love

Viileän koneellinen I Feed You My Love oli oikeastaan ensi kuulemalta suosikkini tämän vuoden viisubiisien kattauksesta. Margaret tulkitsee kappaleen kauniisti, vaikka varsinaisissa live-esiintymisissä olikin pientä haparointia. Taustat ovat yksinkertaiset, mutta laulumelodioiden kiehtovuus nostaa kappaleen tehon huippuunsa. Kertosäkeessä biisi tuntuu lähtevän todella lentoon sopivan mahtipontisuuden siivittämänä. Ehdoton helmi, joka jää elämään varmasti jatkossakin.





Anouk - Birds

Tässä toinen helmi, joka jää näistä kisoista elämään. Alankomaat sai tänä vuonna edustajakseen jo ennestään tunnetun Anoukin, jonka hienosta, omalaatuisesta äänestä päästiin nauttimaan Birds-kappaleessa. Biisi on elokuvamainen ja hienostuneella tavalla vanhahtava. Erityisesti tunnelman luonnissa on tässä balladissa onnistuttu komeasti ja se erottuikin hyvin joukosta, vaikka hitaita kappaleita oli muutenkin mukana melko paljon tänä vuonna.





maanantai 13. toukokuuta 2013

Viikon biisit 19/2013

Nyt näyttää ilmestyvän paljon uutta musiikkia suosikeiltani, jännittävää!

Astrid Swan - In My Own House

Kotimaisten artistien kärkijoukkoon mielestäni lukeutuvan ihanan Astrid Swanin uusi, omaa materiaalia sisältävä levy on nyt viimein saapumassa. Uudessa kappaleessa In My Own House on jonkin verran kaikuja edellisen, coverbiisejä sisältäneen Hits (Pavement for Girls) -levyn tyylistä, mutta myös jotakin aivan uuden kuuloista Astridia. Hienon kuuloinen kappale pitää kuunnella vielä useampaan kertaan, että sen täysin sisäistää, mutta sehän ei haittaa ollenkaan. Syksyllä ilmestyvää Astrid4-albumia odotetaan ainakin tässä osoitteessa erittäin innolla.



Editors - A Ton of Love

Myös Editorsilta on tulossa uutta musiikkia. Soitannossa on menty kohti perinteisempää rock-bändisoittoa edellisen In This Light and on This Evening -levyn elektronis-painotteisuuden jälkeen. Tunnelma on oikein pirteä, varsin riehakas jopa ajoittain
Desire!
-huudahdusten myötä, mikä on hieman hämmentävää. Editorsia on tottunut kuitenkin ajattelemaan ja siihen on tykästynyt tummasävyisempien tunteiden tulkkina. Tom Smithin hieno ääni on kuitenkin täysin tallella. Sulateltavaa riittää vielä.

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Miniarvioita arkistosta: Crimfall - Writ of Sword



Crimfall-yhtyeen toinen levy on vakuuttavasti tehtyä metallimusiikkia, joissa tuttuja elementtejä on yhdistelty mielenkiintoisesti. Harvoissa folk metal -yhtyeissä on mukana vakituisesti naislaulajaa, mutta Crimfallista sellainen löytyy: erittäin osaava Helena Haaparanta. Yhtye ei ole vielä kovin tunnettu, mutta ansaitsisi kyllä nousta suurempaan arvostukseen Suomessa. Sävellykset ovat iskeviä ja mahtipontiset kappaleet kasvavat välillä melko massiivisiin mittoihin. Yhtyettä voi suositella kaikille melodisen metallin kuuntelijoille.


tiistai 7. toukokuuta 2013

Viikon biisit 18/2013

Jooh eli unohdin taas tämän. Olen näemmä myös unohtanut, että mulla oli pari miniarviotakin jäljellä vielä julkaistavaksi. Ne tulevat sitten seuraavina päivinä.

Chisu - Minä ja mun pää

Muistan, kun tämä kappale iski joskus uskomattomalla voimalla. Kuuntelin sen monta kertaa peräkkäin, mikä on minulle nykyään harvinaista minkään kappaleen kohdalla. Jotenkin siinä hieman ahdistuneessa mielentilassa sanat tuntuivat hyvin omakohtaisilta. Myös sävellyksenä tämä on minusta yksi Chisun parhaista kappaleista. Nykivästi liikkeelle lähtevästä alusta kuljetaan menevään kertosäkeeseen ja sopiviin välitunnelmointeihin.

Mul on vaikea, villi mieli, joka pannan tarvitsee
Mä painin sen kanssa, kunnes se itkee ja häpee
Siis kaksi syytöntä syntymässä; minä ja mun pää
Tuomittu samaan selliin, kunnes henki riistetään





Scandinavian Music Group - Mustana, maidolla, kylmänä, kuumana

Tämä oli ensimmäinen SMG:n biisi, josta oikeasti pidin paljon. Aikaisemmin en ollut yhtyeestä perustanut, mutta Paula Vesalan mukanaolo kappaleessa oli pehmittävä tekijä biisin kuuntelulle ja yhtäkkiä huomasin haluavani kuulla tämän uudestaan. Tämänkin sanoitus on päättämättömyydessään ja epäjohdonmukaisuudessaan erittäin omakohtainen. Meininki biisissä on ihanan hyväntuulinen ja kesäinen. Ehdottomat suosikkikohtani sanoituksista ovat:

Mitä tahansa minusta odotat
Sitä en ole
Mitä tahansa minusta haluat
Et taida saada kuitenkaan

ja

Osaan kuunnella tarkasti
Mutta muistini on kelvoton!



maanantai 29. huhtikuuta 2013

Viikon biisit 17/2013

Within Temptation - Somebody That I Used to Know (cover)

Gotyen Somebody That I Used to Know on hieno kappale ja se oli yllättävä megahitti viime vuonna. Hollantilainen Within Temptation teki siitä raskaamman rock-version Sharon den Adelin aina yhtä upean laulun kera. Coveriin on saatu ladattua paljon tunnetta ja alkuperäisen kappaleen synkähkö tunnelma muokkautuu hienosti melankoliseksi metalliksi.

You can get addicted to a certain kinda sadness
Like resignation to the end, always the end
So when we found that we could not make sense
Well you said that we would still be friends
But I'll admit that I was glad that it was over



Depeche Mode - Precious

DM teki juuri uuden levyn ja olen sen kertaalleen saanut kuunneltua, mutta vaikka parannusta edelliseen oli tapahtunut, suuria tunteita en silti kokenut. Siksi päätin katsahtaa hieman taaksepäin. Tai no, on siitä näemmä jo 8 vuotta, kylläpä aika on rientänyt tässäkin asiassa... Vuoden 2005 Playing the Angel on loistava albumi. Ensimmäisenä singlenä siltä aikanaan julkaistu Precious on kaunis ja balladinomainen synapopkappale. Aiheena on Martin L. Goren ennen levyntekoa tapahtunut avioero, jota pohditaan kappaleessa lasten näkökulmasta. Koskettava aihe, ja biisikin nousee mielestäni bändin hienoimpien joukkoon.

Things get damaged
Things get broken
I thought we'd manage
But words left unspoken
Left us so brittle
There was so little left to give



perjantai 26. huhtikuuta 2013

Miniarvioita arkistosta: Amorphis - Skyforger



Kolmas laulaja Tomi Joutsenen kanssa tehty Amorphis-levy toistaa paljon jo kahdelta edelliseltä levyltä tuttuja elementtejä, mutta kappaleet ovat edelleen erittäin laadulla tehtyä ja iskevää melodista metallia, joten eipä voi suuremmin valittaa. Alkupuolelle on kasaantunut tyypillisen tapaan levyn laadullinen kärki, josta erityisesti progeileva aloitusbiisi Sampo sekä balladinomainen From The Heaven of My Heart ovat loistavia. Levyltä löytyy kasa tarttuvia riffejä ja hienoja laulusuorituksia sanoitusten liikkuessa edelleen Kalevalateemoissa. Jos piti Amorphisin edellisistä levyistä, pitää varmasti tästäkin.



torstai 25. huhtikuuta 2013

Miniarvioita arkistosta: Amiina - Puzzle



Islannista on tullut jälleen tunnelmallista musiikkia. Puzzle on Sigur Rósin taustallakin esiintyneen Amiinan toinen albumi. Yhtyeen musiikki on varsin minimalistista sisältäen elementtejä klassisesta, ambientista ja elektronisesta musiikista. Tunnelma levyllä on rauhallinen ja lauluosuudet on pitkälti upotettu musiikin sekaan huomaamattomiksi. Musiikki on lämmintunnelmaista ja rauhoittavaa, mutta ei tasapaksua. Pienet, mielenkiintoiset yksityiskohdat kiinnittävät usein huomion ja levyssä riittää varmasti kuunneltavaa useammallekin kuuntelukerralle.




keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Miniarvioita arkistosta: Battle Beast - Steel



Itse en pitkään aikaan ole juuri innostunut sankarimetallibändeistä, mutta kotimainen Battle Beast kyllä toimii ja tuntuu piristävästi uudelta tässä genressä. Varsinkin laulajansa avulla bändi erottuu, tällä kertaa naislaulaja ei laula heleästi tai oopperatyyliin, vaan rosoisesti ja revitellen korkealta. Yhtyeen vaikutteet ovat vahvasti monissa 80-luvun hevibändeissä. Debyyttilevyn kappalemateriaali on tarttuvaa ja potkivaa, heti avausraita Enter the Metal World tarttuu päähän soimaan. Levyn loppupuolelta löytyvässä balladissa Savage and Saint laulaja osoittaa, että osaa laulaa herkemminkin täysillä revittelyn lisäksi. Yhtyeen voisi kuvitella olevan livenä mahtava, toivottavasti tämän pääsisi joskus todistamaan.



tiistai 23. huhtikuuta 2013

Miniarvioita arkistosta -sarja blogiin

Löysin hiljattain netistä vanhoja kirjoittamiani musiikkisuosituksia, jotka on tehty edelliselle työpaikalleni. Päätin, että ne on julkaistava tässä blogissakin, koska ne saattavat kadota verkosta muuten kohta kokonaan. Tulossa on siis muutamia lyhyitä, mutta ytimekkäitä arvioita hyvin vaihtelevista musiikkigenreistä.

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Viikon biisit 16/2013

The Cardigans - And Then You Kissed Me

The Cardigansin loistavalla Long Gone Before Daylight-levyllä olisi monia maininnan ansaitsevia kappaleita. Tämä on kuitenkin erikoislaatuinen ollessaan niin ristiriitainen sävelen ja sanojen suhteen. Leppoisan kuuloinen kappale kauniiden sävelten kera, ja sanoituksissa kerrotaan parisuhdeväkivallasta varsin suoraan. Aika rankkaa, mutta onnistunut biisi kuitenkin.

Oh you hold me with your violent heartbeat at night
Oh you strike me with your silence baby tonight
Why you hold me with your violence baby come hit me
You hold me with your violent heartbeat





Mew - 156

Tässä kappaleessa herkkyys, kauneus ja unenomaisuus ovat hallitsevat elementit. Kuten Mew'n musiikissa muutenkin. Kyseessä on erittäin taitava bändi rakentamaan erilaisia tunnelmia. Sanoitukset ovat tässä varsin hankalatulkintaisia, kyse lienee jonkin sortin häiriintyneestä ihmissuhteesta taas kerran. Säkeistöissä tunnelma on vaaniva, mutta samalla hauraan kaunis. Hämmentävä, mutta hieno kappale. Tästä on tehty kaksi varsin erilaista versiota, Youtube-videossa on alkuperäinen, Half the World Is Watching Me-levyn versio, ja Spotify-linkissä uudempi, Frengers-levyllä ollut versio.

From my boat I can see your house
but now the lights are off
and there is no one home
you are just like an avalanche
cold as I might have guessed
but at least I am covered up for now

In a big, big way
I am really small
I get off my feet
But i'm still distant

Don't you just love goodbyes?



sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Viikon biisit 15/2013

Feist - The Bad in Each Other

Kävimme katsomassa Warm Bodies -elokuvan alkuviikosta. Leffa oli varsin viihdyttävä muutenkin, mutta hyvä musiikki toi siihen vielä huomattavaa lisäarvoa. Tämä Feistin Metals-levyn aloituskappalekin soi eräässä kohtauksessa. Hieno biisi hienolta artistilta, mitäpä tähän muuta toteamaan.

Speak plain he said
But didn't see
He acted that way
And held me like a cup
Fill me up then pour me out
Therein lies the doubt.
We had the same feelings
At opposite times





Suburban Tribe - First Spring Day

Tänään oli mielestäni ensimmäinen kunnon kevätpäivä täällä Turussa, tuntui mukavan lämpimältä ja jäätkin olivat lähdössä joesta. Oli siis oikea hetki kuunnella tämä vanha Suburban Triben kappale, joka taisi olla bändin alkuaikojen ainoita jonkinlaisia hittejä. Tämä on todella aurinkoisen rento kevätbiisi, fiilis on kohdallaan.

Feel the warm breath of wind
Caressing my face in the light
Fill my lungs and taste the air
Spring is finally here






perjantai 12. huhtikuuta 2013

Sans Parade - Sans Parade



Sans Paraden debyyttialbumin ensimmäinen single Last Song is a love Song olikin jo aiemmin blogissa viikon biisinä. Perusasiat bändin musiikista tulikin sanottua jo tuossa kirjoituksessa, mutta tiivistettynä: he tekevät tunteikasta, tummasävyistä ja välillä mahtipontistakin "barokkipoppia".

Edellä mainitun aloituskappaleen lisäksi levyllä on komeita helmiä lisääkin. Indie rock -vaikutteisempi The End of the World 1964 sisältää kerrassaan mainioita melodioita. Myös kappaleen aloittava säe

I read the news today, oh boy

on hauska viittaus Beatles-klassikkoon. Kappaleen aihe tosin ei muuten ole kovin hilpeä. Synkkä on myös Dead Trees, jossa viulukin välittää epätoivon tunnetta. A Ballet in the Sea on taas eräs levyn parhaista hetkistä. Hidas ja herkkä kappale on hyvin kaunis, jouset ja elektroniset äänet soivat onnistuneesti yhteen. Seuraavana käyntiin pyörähtävä In a Coastal Town puolestaan kiihdyttää vauhtia hyvin ja iskee asenteella.

Fuck with the desperation
Fuck with the explanations
Fuck with the obligations
I need to be with you

Swept Away keventää hieman tunnelmaa akustisen kitaran tuodessa reippautta soundiin. Loppuun jäävä On December 13th on mukavan toiveikas ja muutenkin kappaleena oikein hyvä.

Sans Paraden levy on hyvä kokoelma sekä hitaita herkistelyjä että jopa rokkaavaksi yltyviä biisejä. Kuitenkin levyltä olisi voinut jättää pari mainitsematta jääneistä kappaleista pois, sillä näin pitkänä se on jo hieman raskas kokonaisuus. Levyn parhaimmistona on kuitenkin erittäin hyviä kappaleita, jolloin yleisarvosanani levystä nousee ehdottomasti kiitettävän tuntumaan. Hieno debyytti.

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Viikon biisit 14/2013

Moonspell - Alma Mater

Tuli nähtyä Moonspell keikalla kuuden vuoden tauon jälkeen, tällä kertaa klubiolosuhteissa. Keikkakokemus oli huikea, melkoisella intensiteetillä bändi edelleen soittaa. Bändin uusimmilla levyillä on menty taas alkuaikojen tyyliseen hyvin raskaaseen ja synkkätunnelmaiseen metalliin. Biisivalintani on ensimmäiseltä levyltä Wolfheart, tämä Fernando Ribeironkin ilmeisesti yhtyeen ehkä parhaimpana teoksena pitämä ja keikalla jo etukäteen yleisön joukosta toivottu klassikko:

Mother Tongue has spoke to thee
In the strongest way they've ever seen
World can't you see?
I am not alone in my belief.

ALMA MATER!





Anna Eriksson - Maailma palelee

Hienossa, pitkässä haastattelussa Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä Anna Eriksson tuntui saaneen viimein sanotuksi kaiken, mikä häntä menneissä vuosissaan musiikon uralla on painanut ja ollut hänelle taakkana. Jo viime vuoden mahtavalla Mana-levyllä Anna vaikutti itsensä löytäneeltä monellakin eri tavalla. Tämä kappale on yksi levyn parhaista, se on voimakas, epätoivoa ilmentävä ja kaunis.

Tämä palava mieli on täynnä pelkoo
Kun tiellä hiekka laskeutuu
Pikiyössä sokea silmä katsoo
Kun sodan kentät punertuu



tiistai 2. huhtikuuta 2013

Viikon biisit 12-13/2013

Nyt tuleekin kahden viikon biisit kerralla. Viime viikon alussa taisi lähinnä työnhausta stressaaminen viedä kaikki kirjoitushalut ja sitten tulikin jo pääsiäinen ja reissu Raumalle. Nyt on kuitenkin uusi työ aloitettu tänään ja jonkinlaiseen normaaliin arkeen ollaan taas pyrkimässä.

Tavaramarkkinat - Kevät

Kyllä se sieltä vielä saapuu, vaikka kovin ovat yöt vielä kylmiä eikä päivälläkään lumi ehdi paljoa auringossa sulaa. Reilu viikko sitten kävin myös Hakaniemessä.

Kevät - kuljen Hakaniemen rantaan,
sydän ei tunne, mutta jalat vielä kantaa,
kevät - pystynkö mitään antaan?





Sir Elwoodin Hiljaiset Värit - Viimeisellä rannalla

Tätä yhtyettä ja tätä levyä äitini on kuunnellut hyvin paljon ollessani noin 5-vuotias. Kappaleet siis ovat väkisinkin nostalgisia. Viimeisellä rannalla on ajankohtainen kylmäävän ydinsotateemansa takia, kuunnelkaapa sanat (jotka kappaleen iloluontoisesta sävellyksestä poiketen ovat jotain täysin muuta) niin ymmärrätte.

Isä seisoo rannalla, ja ase kourassa myrskyä odottaa
Äiti painaa pikkusiskon syliin, kun taivas oudosti iltaisin punertaa





Mirel Wagner - The Well

Tästä synkkyyttä vasta löytyykin. Mirel Wagner teki aivan huikean debyyttilevyn vuonna 2011. Suurimmaksi osaksi levyllä esiintyy vain Mirel itse akustisen kitaran kera. Hänen musiikkinsa on varsinkin kuulokkeilla kuunnellessa läpitunkevaa ja tunnelmaltaan karun kaunista. Tämä on niitä vähiten mustan synkeitä kappaleita levyllä. Tunnelmaa ja erilaisia vivahteita kuuluu uskomattoman paljon.

I lean in
to the well
black water
what can you tell





Amorphis - The Way

Halusin tuoda esille Amorphikselta nyt vähän vanhempaa tuotantoa. Tämä on yli 10 vuoden takaa Tuonela-albumilta. Kauniita melodioita sisältävä ja varsinkin kosketintyöskentelyltään huikea kappale alkaa hitaasti, mutta kasvaa ja nopeutuu biisin edetessä huipentuen kertosäkeessä kerrankin kappaleen ansaitsemalla tavalla hienosti. Edelleen tämä on yksi bändin parhaista kappaleista.

As the flowers wither
I will forget my pain
Since the stars have shone
The devil has shown me the way



tiistai 19. maaliskuuta 2013

Minä ja Ville Ahonen - Mia



On jo aika minunkin kirjoittaa tästä levystä. Jotenkin luo paineita, että levy on saanut loistavia arvioita ja sitä on kehuttu todella paljon. Yritän kuitenkin ilmaista mahdollisimman selkeästi sen, miten Mia on minua henkilökohtaisesti koskettanut.

Kuulin siis Minä ja Ville Ahosta ensimmäisen kerran vasta muutama viikko sitten. Ehkä aivan ensi kuulemalta bändi ei kolahtanut vielä, mutta toisella kertaa kyllä, ja täysillä. Kappale oli tämän levyn avaava Joulukuun kolmas. Hyräilyllä ja akustisen kitaran näppäilyillä alkava tunnelmaltaan synkeän musta biisi suorastaan pakottaa kuuntelemaan itseään ja keskittymään. Sanoitus myötäilee kappaleen synkkyyttä ja Ville Ahosen tapa tulkita sitä pääasiassa käheästi laulaen on äärimmäisen intensiivistä. Ennen kuin kuolen olikin aiemmin jo yhtenä Viikon biisinä. Levyn nimibiisissä pyydetään anellen ja voipuneesti Miaa olemaan vielä katoamatta. Pieni hauta on puolestaan pakahduttavan surullinen ja samalla kuitenkin kaunis. Vain pariminuuttinen kappale ilmentää hyvin yhtyeen kykyä luoda tunnetiloja erittäin voimakkaasti.

Kerro minulle rakkaani on mielestäni aivan nerokas biisinkirjoitustaidon näyte. Kappaletta siivittää eteenpäin häiritsevän tarttuva vihellysmelodia ja siihen on kirjoitettu todella piikikäs sanoitus. Välillä tahtia hidastetaan pianotaustaiseen kohtaan, joka eskaloituu hyvin voimalliseksi muistuttaen minua Antony & the Johnsonsin Hope There's Someone -kappaleen loppupuolesta. Tämän jälkeen palataan vielä kertaalleen vihellykseen ja tahtia antavaan bassoon viimeisen lauseen ollessa moneen kertaan toistettuna:

Haluan, että tukehdut hänen allensa

Edellisen kaltaisen mahtavan musiikillisen elämyksen jälkeen seuraava kappale ei ehkä saa helposti ansaitsemaansa arvoa. Syksy on kuitenkin myös oikein hyvä kappale. Se on toiveikkaampi kuin muu levy, myös sanoitukseltaan. Mene kotiin alkaa hyvin verkkaisesti. Se oli keikan aloitusbiisinä ainakin Turussa Dynamon keikalla vähän aikaa sitten ja toimi siinä tarkoituksessa hienosti. Pimeys tuli huoneeseen taas jättää mieleen ainakin mielenkiintoisen kuuloiset hyräilyt... Rohkeus on viimeisenä kappaleena hyvin lohdullinen ja herkästi tulkittu, soittimillakin kikkaillaan lopussa kuitenkin kappaletta palvelevasti ja kauniin kuuloisesti.

Minä ja Ville Ahonen on bändinä todella taitava, jokainen instrumentti tukee täydellisesti kokonaisuutta. Kun tunteita välitetään musiikin avulla näin onnistuneesti, en itse ainakaan voi muuta kuin nostaa kädet pystyyn ihailusta. Sanoitukset ovat kautta linjan loistavia tinkimättömyydessään, ne eivät kaihda mitään aiheita, mutta käsittelevät kaikkea tyylikkäästi. Ville Ahonen vokalistina ja tulkitsijana on jotain, mitä olen Suomen musiikkiskenessä pitkään kaivannut. Mia on itselleni ehdottomasti vuoden paras levy tähän mennessä. Toivottavasti pääsen kesän aikana näkemään vielä monia keikkoja tältä hienolta yhtyeeltä.

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Viikon biisit 11/2013

Sans Parade - The Last Song is a Love Song

Tässä on jälleen hieno bändi Solina Recordsin julkaisemana. Tunnelmallista ja tunteikasta musiikkia tehdään, ja äänimaailmaa täydentävät monenlaiset eri soittimet. Tästä aiheutuu välillä mahtipontisuutta ja paatosta, mikä ei tässä yhteydessä ole huono asia, vaan voimistaa musiikin välittämää tunnetta onnistuneesti. Tässä kappaleessa on vieläpä todella kaunis melodia, joka alkaa rauhallisena kosketinkuviona ja nousee suorastaan massiiviseksi kertosäkeessä.

So waltz with me
Please stand between us and death
Waltz with me oh

Waltz with me
I’ve stopped dreaming, I’m not okay
So waltz with me oh





Strapping Young Lad - All Hail the New Flesh

No, yhtenä päivänä vitutti. Ahdisti muutenkin samaan aikaan. Tämän kuuntelu on hyvä tapa purkaa sitä. Teknisesti huippuluokkaa olevaa vihan sylkemistä ulos Devin Townsendin uskomattoman vokaalisuorituksen kera. Toimii aina.

Hey man, I'm going to fuck this shit up
No fear, no compromise, I want it all
I will never be afraid, and I'll die with what I believe




maanantai 11. maaliskuuta 2013

Viikon biisit 10/2013

Teemaksi tuli tällä kertaa näemmä Australia. Tämä tapahtui oikeasti sattumalta, tajusin sen vasta kun olin kirjoittamassa tunnisteita.

Nick Cave and the Bad Seeds - Push the Sky Away

Nick Cave & the Bad Seedsin uusi levy on tyyliltään aika lähellä The Boatman's Callia, joka on ehdoton suosikkilevyni Cavelta. Miellyn siis suuresti, ja kuuntelen lisää, paljon. Eipä tämä sen suuremmin esittelyä tarvitse. Tässä levyn päättävä nimibiisi.

And some people
Say it's just rock'n roll
Oh, but it gets you
Right down to your soul





Sia - Breathe Me

Tämä on listalla nyt siitä syystä, että puolisoni on katsonut viime viikolla monta jaksoa tv-sarjaa, jossa soi tämä biisi romanttisissa kohtauksissa useaan otteeseen. Siitä sitten bongasin taas tämän tutun kuuloisen kappaleen, että mikäs tämä olikaan. Tajusin myös, että tämähän on ollut myös Mullan alla (Six feet under) -sarjan loppukohtauksessa. Onhan tämä herkkä ja jotenkin sensuelli kappale, joka sopii draamasarjojen kohtauksiin olematta kuitenkaan kliseinen tai siirappinen. Taas näitä piano + naislaulu -yhdistelmiä, mutta minkäs sille voi, kun ne hyvin toteutettuna ovat vaan mun juttu.

Be my friend
Hold me, wrap me up
Unfold me
I am small and needy
Warm me up
And breathe me




Bat For Lashes - The Haunted Man



Itseltäni kesti taas jostakin hämärästä syystä varsin kauan päästä sisälle Bat For Lashesin maailmaan. Kun pääsin, paluuta ei sitten ole ollutkaan. Artisti onkin ollut viime kuukausina yksi eniten kuuntelemistani.

Viimevuotinen The Haunted Man -levy käynnistyy hitaalla temmolla ja varsinkin kertosäkeissä jotenkin raskaasti etenevällä Lilies-kappaleella. Välillä biisissä rauhoitutaan entisestään suvantokohtiin, jossa Natasha Khanin kuulohermoja hivelevän upea lauluääni nousee ansaitsemallaan tavalla pääosaan. All Your Gold on hieman ripeätempoisempi, ja samalla koukukkaampi. Herkkua hienojen ja omaperäisten popmelodioiden ystäville tarjoava kappale on yksiselitteisesti loistava. Myös vaanivan kuuloinen, synkeämpi Horses of the Sun sekä jännittävät taustamelodiat sisältävä Oh Yeah ovat oikein hyviä.

Laura julkaistiin singlenä ennen albumin julkaisua. Huikean kaunis balladi herkistää kuunnellessa edelleen. Khan on saanut ladattua melko perinteisen pianoa, laulua ja hieman jousia sekä puhallinta sisältävän kappaleen melodioihin ja sanoituksiin valtavasti tunnetta.

You say that you're stuck in a pale blue dream
And your tears feel hot on my bed sheets
Drape your arms around me and softly say
Can we dance upon the tables again?

Levyn loppupuolen kappaleet ovatkin sitten olleet hieman vaikeammin avautuvia kokeilevuudessaan ja ehkä vähemmässä tarttuvuudessaan. Huonommiksi ne eivät kuitenkaan jää. Winter Fields on mahtipontinen varsinkin jousisovitustensa ansiosta. The Haunted Manin erikoisuus on yllättäen ilmestyvä mieskuorokohta. Marilyn on rauhallista elektronista poppia, koneiden ja koskettimien kanssa on tehty mukavia kokeiluja. Samalla linjalla levy jatkuu myös seuraavat kappaleet, kunnes päättyy lopun seesteiseen Deep Sea Diveriin hienon tunnelmallisesti.

Bat For Lashes tekee omalla tavallaan musiikkia, jonka vertailukohdat on helppo osoittaa jonnekin Kate Bushin ja Björkin välimaastoon. Kuitenkaan esikuvia ei millään lailla kopioida, vaan oma tyyli kuuluu selkeästi. The Haunted Man on näin jälkeenpäin arvioituna ehdottomasti yksi viime vuoden parhaista levyistä.



maanantai 4. maaliskuuta 2013

Viikon biisit 9/2013

Minä ja Ville Ahonen - Ennen kuin kuolen

Ajoittain tapahtuu näitä täydellisiä rakastumisia joihinkin itselle uusiin bändeihin. Minä ja Ville Ahonen on uusin bändirakkauteni, siinä määrin että kuulin yhtyeen musiikkia ensimmäistä kertaa muutama päivä sitten, ja tänään kävin jo levykaupasta hakemassa heidän uuden levynsä Mian. Ennen tätä viimeisimmästä levyostoksestani oli jo jonkin aikaa. Omasta mielestäni tässä on vihdoinkin jonkinlainen suomalainen vastine suuresti pitämälleni Antony & the Johnsonsille, tämä mielikuva tosin tulee lähinnä Ville Ahosen ajoittain falsettiin nousevasta laulutyylistä ja sanoitusten synkistä aiheista. Musiikillisesti Minä ja Ville Ahonen on kuitenkin Suomen oloissa hyvin omaperäistä, ehkä indie folkiksi helpoiten kuvailtavaa musiikkia. Levyarvostelua Miasta on varmasti tulossa tähän blogiin myöhemmin. Nyt esittelyssä on uuden levyn singlebiisi Ennen kuin kuolen, jonka tanssia sisältävä videokin on omanlaisensa taideteos.





Lullacry - Don't Touch the Flame

Tämä biisivalinta taas on nostalgisempi, jo vuosia kuunneltu. Don't Touch the Flame soi julkaisunsa aikaan paljon radiossa, varmaan enemmän kuin mikään muu Lullacryn biisi. Onhan se niistä ehkä hitikkäin, mutta ei liian kosiskeleva, vaan ihan rehellinen melodinen rokkibiisi erittäin tarttuvilla popkoukuilla. Tanjan ääni sopii bändin soittoon täydellisesti. Harmi, ettei bändi viimevuotisella paluulevyllään onnistunut säveltämään ihan näin tehokkaan iskeviä kappaleita.

But please don't...
Touch the flame that burns inside
It will keep you safe and alive
This empty memory lane
Is filled with the touch of a flame




maanantai 25. helmikuuta 2013

Viikon biisit 8/2013

Pää Kii - Ees jotain positiivist

Pääsin vihdoin kuuntelemaan Pää Kiin viime vuonna julkaistun debyytin kokonaan ja onhan se aivan pirun kova levy. Melodista, rokkaavaa punkia anteeksipyytelemättömien sanoitusten kera. Varsinkin, koska viime viikolla oma fiilis oli pitkään vähän väsynyt ja ärtynyt, tämä levy toimi omanlaisenaan piristysruiskeena. Ees jotain positiivist on erään arvion mukaan kuten Hugleikur Dagssonin sarjakuvat, eli tietää ettei todellakaan saisi nauraa, mutta silti naurattaa. Itse repesin jostain syystä täysin ehkä siinä kaikkein kyseenalaisimmassa kohdassa. En kehtaa laittaa lyriikoista edes lainausta... :D





Evergrey - A Touch of Blessing

Olen yrittänyt jo joitakin vuosia tutustua Evergreyhin ja innostua, kun hehkutusta on ollut joka puolella. Bändin musiikki vaatii selvästi paneutumista, ja itselleni tämän tyylinen vähän progempi metalli ei ole viime aikoina ollut oikein se juttu. Nyt kuitenkin alkaa musiikki avautua ja kolahdella itsellenikin, tämä The Inner Circle -levyn avaava kappale on eeppisyydessään mahtava. Tom S. Englund on laulajana uskomattoman hyvä.

All the dreams I had
All my future wishes
Put aside for a greater journey
All the things I planned
Left my friends so coldly
Put aside for a higher purpose



Editors - The Back Room



Brittiläinen Editors ponkaisi ensimmäisen levynsä myötä vuonna 2005 suoraan vaihtoehtoisemman rockin kärkijoukkoon. Musiikkinsa melankolisen sävyn perusteella bändi luokiteltiin tietysti heti Interpolin ja kumppaneiden kanssa samaan lokeroon, ja sitä pidettiin osana post-punkin uutta tulemista 2000-luvun alussa. Editorsilla on näihin bändeihin toki yhtäläisyyksiä, mutta myös paljon sellaista, mistä se erottuu omanlaisekseen. Toistaiseksi uusin levy In This Light and on This Evening toi suuren muutoksen Editorsin tyyliin musiikin muuttuessa pääosin elektroniseksi ja syntetisaattoripainotteiseksi. Kuitenkin jo debyytillä bändillä oli paljon omaa ja tunnistettavaa mukana soundissaan.

The Back Room on musiikillisesti lyhyesti sanottuna suoraviivaista, melankolista rockia. Laulaja Tom Smithin matalassa äänessä on hieman yhtäläisyyttä Interpolin Paul Banksin kanssa, mutta Smithin äänessä on enemmän pehmeyttä. Tämä ehkä tekee Editorsin musiikista osaltaan hieman helpommin lähestyttävää. Heti The Back Roomin ensimmäisessä kappaleessa Lights tulevat esille bändin parhaat ominaisuudet: terävät kitarariffit, tummasävyinen tunnelma, hienot melodiat ja vahva laulaja. Tätä seuraavat hittikappaleet Munich ja Blood ovat tarttuvuudessaan paras osoitus yhtyeen sävellysten melodiatajusta. Sanoitukset ovat synkkämielisen toteavia:

People are fragile things, you should know by now
Be careful what you put them through

Melko vauhdikastempoisen alkupuoliskon lisäksi levyltä löytyy hienoa tunnelmointimateriaalia, kuten Fall, jossa kitaralla ja koskettimilla taiteillaan kauniita äänimaisemia synkän balladin edetessä. Loppupuolen helmiä puolestaan ovat kappaleena kasvava ja kertosäkeessä kunnolla potkiva Fingers in the Factories sekä kauniisti ja muuta levyä lempeämmällä lähestymistavalla toteutettu Open Your Arms. Levy päättyy melko surullisen tekstin myötä, mutta toiveikkain sävelin eroballadi Distanceen.

Honey, what got broke here
Won’t go back together again
So I’ll leave this while I can

Itse kuulun siihen joukkoon Editorsin kuuntelijoita, jotka löysivät bändin vasta sen edellisen Suomen vierailun jälkeen. Siksi Ruisrockiin suunnistaminen on pakollista tänä vuonna, koska Editors esiintyy siellä festareiden aloituspäivänä. Klubiolosuhteet sopisivat tietysti yhtyeelle paremmin, mutta eiköhän se festareillakin onnistu tavoittamaan biisiensä hienon tunnelman.

Tämänkin kirjoitin Musaston viikon levyksi.

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Viikon biisit 7/2013

Nyt pääsi viivästymään muutamalla päivällä tämä, syynä on lähinnä arjen meneminen uusiksi hoitoon tulleiden kissojen vuoksi ja viikon alussa vaivannut yleinen väsymys. Tässä nämä kuitenkin ovat:

Stella - Kadun suurin talo

Viime viikon yksi suurimmista ja myös harmillisimmista musiikkiuutisista itselleni oli Stellan lopettaminen. Yhtyeen viimeiseksi jäänyt albumi Jokin on muuttumassa oli yksi vuoden 2011 suosikkilevyistäni. Siltä löytyy monia hienoja ja koskettavia kappaleita, joista Kadun suurin talo on kolahtanut omakohtaisesti ehkä eniten. Terävät, iskevät kitaramelodiat, aina yhtä hieno piano ja Marjan kaunis tulkinta yhdistyvät kappaleena todelliseksi helmeksi.

Aina palaan
Näihin aina palaan
Kuin lintu samaan pesään
Meren takaakin löydän



Ewert and the Two Dragons - Sailor Man

Eteläisen naapurimaan suosituimpien uusien rock-yhtyeiden joukkoon nopeasti noussut Ewert and the Two Dragons tekee parhaillaan kolmatta levyään. Yhtyeen kakkoslevy Good Man Down soi edelleen soittimessa säännöllisesti, joten uutta odotellessa nostetaan esille kerrassaan hieno kappale tältä levyltä. Sailor Man on haikean kaunis kappale, jollaisia olen viime aikoina jostain syystä kuunnellut mielelläni. Se ei herkkyydestään huolimatta ole kuitenkaan tippaakaan liian imelä. Se on osoitus bändin huimasta biisintekotaidosta, ja uusia tuotoksia odotetaan jo kovasti fanien keskuudessa.

Heart beating in a race
No storm would take us down
Inspired by the place
I'd never let you drown

I wouldn't wanna spend a day
Without this love



Tässä Youtubesta eräs liveversio kappaleesta, ja alapuolella Spotifysta alkuperäinen.

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Viikon biisit 6/2013

M83 - Midnight City

Tämä riemastuttava kappale oli varmasti vuoden 2011 popitetuimpia indiepiireissä. Itse löysin sen tosin vasta viime vuoden puolella, olen aina hidas näissä... Perjantai-iltana päädyin pitkästä aikaa baarin tanssilattialle, kun tämä lähti vähän yllättäen soimaan, ja mukana oli kaveri, joka biisistä kovasti myös tykkäilee. Mikäs sen hauskempaa.

Waiting for a word
Looking at the milky skyline
The city is my church
It wraps me in its blinding twilight



Editors - Blood

Editors tulee Ruisrockiin! Yhtyeen Suomeen tuloa onkin odotettu. Itse olen heitä vasta toista vuotta kuunnellut. Editorsin musiikkityyli on kokenut melko suuren muutoksen toisen ja kolmennen levyn välillä, kun bändi siirtyi elektronisempaan ilmaisuun. Itse pidän kaikista näistä levyistä paljon, mutta tähän päätin valita The Back Room -levyltä loistavan esimerkin bändin melankolisesta rockista, suoraviivaisen Blood-kappaleen.

Blood runs through your veins
thats where our similarity ends
Blood runs through our veins





maanantai 4. helmikuuta 2013

Viikon biisit 5/2013

No niin, nyt se sitten tapahtui, tämän kirjoittaminen lipsahti vasta seuraavalle viikolle. Syytän vuorokausirytmin sekoittanutta laivaristeilyllä käyntiä, juuri alkanutta viikon mittaista lomaa, sekä sitä, että eilenkin piti lähteä vielä baariin. Kantapaikassa soikin sitten tämä kappale:


Villa Nah - Ways to Be

Hyväntuulistakaan syntikkapoppia ei maailmassa ole ikinä liikaa, vaikka itse ehkä useammin tulee kuunneltua sitä hieman synkempää. Kuitenkin tällaisia valloittavia ja melodisia biisejä kuuntelee aina mielellään. Tässä on sopivasti kasaria, mutta ei liian kornilla tavalla. Suomessa tehdään tämäntyylistä musiikkia aivan liian vähän, varsinkaan näin onnistuneesti.

So now that I’ve wasted
wasted all the fun that we could do
could never replace it
I only think of ways to be with you



Paradise Lost - Erased

Päätin, että nyt on aika antaa kunniaa Paradise Lostin yhdelle aliarvostetuimmista levyistä. Vuoden 2002 Symbol of Life -levyllään yhtye oli palaamassa vähitellen raskaampaan ilmaisuun. Mielestäni levyllä kevyempi poppipuoli ja elektronisuus lyövät pääasiassa hyvin kättä raskaampien kitaroiden kanssa. Erased on tarttuva hittikappale, joka luottaa kertosäkeessä duettometallin voimaan. Paradise Lostilla ei ikinä ole vakituista naislaulajaa ollut, mutta bändin kokeilut feminiinisempien laulujen käytössä on aina toteutettu toimivasti.

I don't know anyone (cherish my religion)
I don't know anyone (faith is only fiction)

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Viikon biisit 4/2013

Ultramariini - Elohopeaa

Myönnän, että tajusin tämän kappaleen kunnolla vasta Nuorgamin 2000-luvun kotimaiset pophelmet -listan jälkeen, vaikka toki tämä oli tuttu radiosta jo Ultramariinin ensimmäisen levyn julkaisun ajalta. Elohopeaa todella on pophelmi. Se on täydellinen tyylinäyte yhtyeen kaihoisasta, herkästä, haikeasta ja erittäin kauniista musiikista. Matti Johannes Koivu tulkitsee kappaleen niin, että sanoitukset todella kulkeutuvat ihon alle. Yhtye oli jättää tämän helmen jopa pois Juuri ja juuri olemassa -levyltään, koska biisi oli julkaistu jo pari vuotta aiemmin ep:llä. Monet musiikilliset elämykset ja kylmät väreet olisivat jääneet kokematta, mikäli tämä päätös olisi tehty. Onneksi Elohopeaa pääsi kuitenkin kuultavaksemme.

Mitä ne tekemään tulisivatkaan
sinulle, jossain vain käsi katkaistaan
vuoteemme, en nukkumaan yksin pystyisi

Ne ovat tottuneet saamaan sen minkä
haluavat, meidän kodissamme kaikki tavarat
mahtuvat, sinun taskuihisi



Amaranthe - The Nexus

Vuonna 2011 ilmestyneellä debyytillään minut täysin hurmanneelta Amaranthelta on tulossa odotettu kakkoslevy. Ensimmäinen singlekappale levyltä on nyt julkaistu. The Nexus sekoittaa jälleen tehokkaasti kaikkien yhtyeen kolmen laulajan suoritukset sekä elektronisen taustan ja raskaat kitarat tarttuvaksi popmetallibiisiksi. Aivan edellisen levyn Hunger-hitin kaltainen innokkaan energinen ja ehdoton takamuksellepotkinta se ei ole, mutta hyvä kappale kuitenkin. Jännitän kovasti, miten Amaranthe on selvinnyt hypetetyn ensimmäisen levyn jälkeen siitä ns. vaikean toisen levyn teosta.

Set the Nexus free at last...

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Viikon biisit 3/2013

Sin Cos Tan - Trust

Solina Recordsin julkaisuihin pystyy näemmä luottamaan materiaalin laadukkuudessa melkoisella varmuudella. Myös Sin Cos Tan -yhtyeen tummasävyinen elektropop on kaikin puolin hyvin tehtyä musiikkia sekä sävellysten että tuotannon puolesta. Tekijät tosin ovat ansioituneet muusikoina jo ennen tämän yhtyeen julkaisuja sen verran, että laatu oli käsittääkseni aivan odotetunlaista. Kuulostaahan tämä kaikin mahdollisin tavoin komealta. Tätäkin levyä odottelen itselleni vielä kirjaston kautta kokonaan kuultavaksi, joten olen ehtinyt soitella vasta lähinnä näitä singlejulkaisuja. Trust näytti pärjänneen hyvin monissa musiikkilehtien äänestyksissä viime vuoden parhaista biiseistä, eikä ihme.



Florence & The Machine - Rabbit Heart (Raise it Up)

Tämä on kolahtanut Florencen kappaleista viimeisimpänä erityisen paljon. Debyyttialbumi Lungs on pyörinyt omassa soittimessani toistaiseksi vähän vähemmän kuin uudempi Ceremonials, mutta saattaa ehkä ajan myötä nousta korkeammalle paremmuuslistallani. Lungsin kappaleet ovat ehkä hieman vähemmän mahtipontisia ja enemmän indie rockia kuin uudemman levyn, vaikka hyvin tunnistettavia molemmat ovat Florence & The Machinen levyiksi. Pääsyynä tähän tietysti on Florence Welchin mahtava laulaminen, mutta muutenkin bändin musiikki on sopivan omaperäistä. Rabbit Heart kappaleena esittelee jo sitä mahtipontisuutta, jota seuraavalla levyllä kuultiinkin runsain mitoin.

This is a gift, it comes with a price
Who is the lamb and who is the knife?
Midas is king and he holds me so tight
And turns me to gold in the sunlight

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Viikon biisit 2/2013

TV On The Radio - Wolf Like Me

Tämä hyvin omanlaatuista musiikkia tekevä amerikkalaisyhtye oli yksi viime vuoden löydöistäni. Heidän albumikokonaisuutensa eivät ole onnistuneet vielä paljoa innostamaan minua, mutta yksittäisiä erittäin hienoja kappaleita löytyy. Musiikki on genreltään jonkinlaista indie rockia, jossa on vaikutteita kuitenkin monenlaisista tyyleistä, esim. hip hopista, elektrosta, trip hopista... Wolf Like Me on yhtyeen toiselta kokopitkältä albumilta. Se on kappaleena valtava purkaus energiaa, joka on luonteeltaan varsin seksuaalista. Vaikutelma syntyy varsinkin sanoituksesta, joka on melko selkeää metaforaa. Hieno biisi kaikin puolin, tällä viikolla totesin sen myös toimivan treenauksen taustamusiikkina mainiosti.

Charge me your day rate
I'll turn you out in kind
When the moon is round and full
Gonna teach you tricks that'll blow your mind
Mongrel mind
Baby doll, I recognize
You're a hideous thing inside
If ever there were a lucky kind, it's
You, you, you, you



Eternal Tears of Sorrow - Swan Saivo

EToS on julkaisemassa kohta uuden levyn, jolta julkaistiin videobiisi Swan Saivo uudenvuodenaattona. Komea biisi heiltä taas kerran, bändi on kuulunut suuriin suosikkeihini jo vuosia. Tunnistettavasti örisevää Altti Veteläistä kuullaan kappaleella jopa vähemmän kuin puhtaita lauluja hoitavaa Jarmo Kylmästä. Tällainen duetointi sopii hyvin EToS:in soittamaan erittäin melodiseen metalliin. Mielestäni bändi on Suomessa jo melodisen death metal -genren ykkönen. Kauniita piano-osuuksia, taitavaa kitarointia ja totutun hyvää meininkiä kaiken kaikkiaan. Uudelta levyltä voi taas odottaa paljon.

He walks alone recalling
The omen of the swan from his dreams
Wading through the gloomy backwoods
By the surging darkened stream