LIVE: Regina, Turun Klubi, 25.11.

Regina-teema jatkuu blogissa vielä, koska eilen tuli tilaisuus nähdä tämä mainio yhtye livenä ensimmäistä kertaa. En tiennyt oikein yhtään mitä odottaa, koska en muista lukeneeni aiemmin mistään keikkaraportteja tai kuulleeni keneltäkään keikkakokemuksia. Yleisenä mielipiteenä tuntui kuitenkin olevan, että bändin musiikki toimii livenäkin.

Niinpä sitä oltiin taas Klubin LIVE-puolella, saavuin paikalle sopivasti 10 min ennen keikan alkua (jotta ehdin vielä hakea lonkeron tiskiltä ja etsiä sopivan paikan) koska olin yksin liikkeellä, eikä ylimääräinen hengailu keikkapaikalla silloin oikein huvita.

Keikka alkoi melkein tasan klo 23 kuten pitikin, bändin jäsenet Iisa Pykäri, Mikko Pykäri ja Mikko Rissanen tulivat vähäeleisesti lavalle ja soitto alkoi uuden albumin kappaleella Ui mun luo. Rauhallisen alun jälkeen jatkettiin suoraan vähän vauhdikkaampaan Päivät valuvat -kappaleeseen myöskin uudelta levyltä. Tämä kappale sai yleisöönkiin jo liikettä. Bändin livesoitto tapahtui pelkästään kiraran ja rumpujen voimin, synat ja koneäänet tulivat nauhalta. Uuden albumin kitarapop-tyyliin tämä sopikin ja mielenkiintoista oli nähdä, miten vanhat kappaleet oli sovitettu.

Seuraavaksi soitettiinkin ensin pätkä Sain levyt joita et halua kuunnella -biisiä, jota jatkettiin kokonaan soitetulla Terveiset päiväntasaajalta -kappaleella, molemmat Puutarhatrilogia-levyltä. Nämä olivat vielä aika tavanomaiset versiot, eivätkä kuulostaneet paljoa poikkeavilta albumiversioista. Myöhemmin soitetuista vanhoista kappaleista sen sijaan Saanko jäädä yöksi oli aivan huikea versio kitarapainotteisemmin soitettuna, biisin liveveto todellakin potki ja kovaa. Myös Totuus minusta oli erittäin menevä ja bändi innosti yleisönkin taputtamaan tahtia kappaleen aikana.

Uuden Soita mulle -levyn kappaleita soitettiin tietysti pääasiassa, niistä tulivat kaikki muut paitsi Harjun takaa. Uudet kappaleet toimivat poikkeuksetta livenä todella hyvin, Haluan sinut oli juuri niin ihana kuin levyltäkin kuultuna, ja itselleni hitaasti kypsynyt Jos et sä soita, joka sai yleisön innostumaan ehkä eniten biisin alkaessa, sai temmattua itsenikin mukaan fiilikseen nyt täysin. Mustavalkeaa lopetti varsinaisen setin ja tämän kappaleen lopussa kitaran ja rumpujen soitto yltyi suoranaiseen mättämiseen ja räminään, jonka aikaansaama valtaisa äänivalli sai jonkun edelläni pitelemään jopa korviaan (kyseinen henkilö tuskin oli juuri käynyt hevikeikoilla ikinä...) ennen kuin soitto loppui. Encoreiksi sitten rauhoituttiin ja soitettiin uudelta levyltä kaksi hidasta tunnelmointia, Valveilla ja Lepään aalloilla.

Keikka oli siis oikein hyvä ja miellyttävä kokemus. Sen lyhyys kuitenkin jäi harmittamaan, tunti ja 5 minuuttia tuntui kovin lyhyeltä ajalta ja ajattelin, että olisi nyt pari biisiä voinut vanhemmasta tuotannosta vielä mahduttaa mukaan. Varsinkin kun levyt Katso maisemaa ja Oi miten suuria voimia! jäivät täysin paitsioon tässä keikkasetissä. Tämä hieman harmitti myös, koska noilta levyiltä löytyisi myös paljon upeita kappaleita soitettavaksi, lieneekö sitten näiden kappaleiden painottuminen elektroniseen tai syntikkapohjaiseen meininkiin syynä siihen, ettei niitä nykyään soiteta. Ehdottomasti menen kyllä uudestaan katsomaan Reginaa heti kun Turkuun seuraavan kerran tulevat. Tämä tapahtuu kuulemma mahdollisesti ensi helmikuussa, mikä tosin seuraavassa välispiikissä oli epäilyksen alla ja kyseessä saattoikin olla huhtikuu... Kuitenkin, ovat tulossa Dynamoon silloin, joten paikalla on oltava.

Biisilista oli tällainen, järjestys voi tosin taas olla persiillään:

Ui mun luo
Päivät valuvat
Sain levyt joita et halua kuunnella / Terveiset päiväntasaajalta
Näinä mustina iltoina
Haluan sinut
Saanko jäädä yöksi
Unessa
Totuus minusta
Tapaa minut aamulla
Jos et sä soita
Mustavalkeaa

Valveilla
Lepään aalloilla

Regina - Soita mulle

Uudistuminen oli edessä myös Regina-yhtyeellä kolmannen pitkäsoiton jälkeen, kun edellinen polku oli bändin mukaan kuljettu loppuun ja Puutarhatrilogia ollut niin hyvä kyseisen lajityypin levy kuin mahdollista. Niinpä bändin neljäs levy onkin lähinnä kitarapoppia elektroniseen ilmaisuun pohjautumisen sijaan. Monia elementtejä on kuitenkin säilynyt, Iisan laulu tietysti päällimmäisenä, mutta myös tunnelmat ja pieni leikkisyys tuntuvat hyvin tutuilta, eli yhtyeen tunnistaa edelleen helposti. Tärkein asia tietysti on, että levyn kappaleet ovat todella hyviä.

Unessa avaa levyn raukeasti tunnelmoimalla. Haluan sinut puolestaan on mahtava pop-hitti pinnalla soivine syntikoineen. Sinkkuna etukäteen julkaistu Jos et sä soita toimii mielestäni paremmin osana kokonaisuutta kuin yksittäisenä kappaleena. Mustavalkeaa sisältää juuri Reginalle tyypillistä viehkeää melodisuutta, ja Iisa on tässä aivan lumoavan hyvä. Miellyttävän rauhallinen Valveilla jättää levystä mukavan loppufiiliksen. Tyylinmuutos on selkeästi onnistunut erittäin hyvin, eli kyllähän tästä miellyttävä poppislevy saatiin jälleen kerran Reginalta kuunneltavaksi.

Reginasta tuli nyt ensimmäinen yhtye/artisti, jonka levyjä on arvioitu tässä blogissa kaksi kappaletta :)

Astrid Swan - Hits (Pavement for Girls)

Heti alkuun on todettava, että Pavement-yhtye ei ollut itselleni ennen tämän levyn kuulemista edes tuttu. Astrid Swan sen sijaan on tämän hetken suomalaisista laulaja-lauluntekijöistä yksi suosikeistani. Pavement nauttii kuitenkin indie-piireissä ilmeisen suurta kulttisuosiota. Astrid Swan päätti muuttaa levyllisen tämän amerikkalaisyhtyeen kappaleita omannäköisikseen siinä varsin hyvin onnistuen, sillä levy sujahtaa saumattomasti Astridin aiemman tuotannon jatkoksi. Kitaroista pääasiassa riisutut, elektronispainotteiset kappaleet kauniilla lauluäänellä tulkittuina seuraavat toinen toistaan. Erityismaininnan kappaleista ansaitsevat Shady Lane, Box Elder, Major Leagues ja Zurich is Stained. Lopulta on todettava, että vaikka aluksi suhtauduin tähän cover-levyyn hyvin nuivasti, erittäin mielellään tätä nyt kuuntelee.