Tällä kertaa arvion kohteena on DVD. Suomalaisten yhtyeiden ehdottomaan kärkijoukkoon noussut PMMP julkaisi vuonna 2008 Kuulkaas live! -nimisen DVD:n, jossa on materiaalia yhteensä 3 tuntia 51 minuuttia. Ei siis määrän puolesta ainakaan ihan turha julkaisu. Sisältö on myös varsin vaihtelevaa: on klubikeikan taltiointia, festaria, kaksiosainen keikka Huvilateltalla Helsingin juhlaviikoilla sekä random-sälää ja musiikkivideoita. Musiikkimateriaalia on ehtinyt kertyä kolmelta DVD:n julkaisua edeltävältä studiolevyltä sekä Puuhevonen-lastenlaululevyltä. Lisäksi on joitakin keikoilla esitettyjä covereita.
Tavastialla 2005 kuvattu keikka osoittaa, että kovassa kunnossa yhtye oli jo silloin. Miran ja Paulan hyppiminen ja riehunta ovat samantapaista kuin nykyään. Matoja-kappaleeseen ei oltu vielä mielestäni saatu sitä samaa mättöä ja rankkuutta, mitä siinä on itse viime vuonna kokemillani keikoilla ollut. Tai sitten fiilis on vaan voimakkaampi itse paikalla ollessa koettuna, mikä on myös hyvin todennäköistä...
Provinssissa -07 kuvatulla viiden biisin taltioinnilla pääosassa ovat Leskiäidin tyttäret -levyn kappaleet. Henkilökohtaisesti-biisistä en ole pitkiin aikoihin juuri mieltynyt, Joku raja on myös kuulostanut paremmaltakin. Päät soittaa, Päiväkoti sekä Kohkausrock taas toimivat äärettömän hyvin.
Itselleni DVD:n kulminaatiopiste, kohokohta, mikä ikinä, on kuitenkin Huvila -07 keikka, joka esittelee PMMP:stä täysin uuden puolen. Ensimmäisessä setissä olevat 11 kappaletta on esitetty pääasiassa akustisesti, haitarin ja viulun kera. Tämä asetelma tuo biiseihin jopa kansanmusiikkimaisia sävyjä. On myös hyvin mielenkiintoista kuulla tavallisesti sähkökitaroiden kera räyhäten esitetyt Mummola ja Päät soittaa hyvin erilaisina versioina. Silti ne toimivat. Lisäksi (käsittääkseni) harvemmin livenä esitetyt Kiitos ja Salla tahtoo siivet oli mukava nähdä ja kuulla tässä. Jälkimmäisessä muuten itse säveltäjä/tuottaja Jori Sjöroos vierailee soittamassa. Lavalla bändin jäsenten lisäksi on pari naista esittämässä jonkinlaista performanssia, mihin kuuluu muun muassa köysissä kiipeilyä. Tähän erikoisuuteen, sekä kappaleiden erilaiseen esitystapaan, Paula ja Mira viittaavat hauskasti ennen Taiteilia-kappaletta, sopivasti teeman mukaan :D Rusketusraitojen kertosäkeen sanojen muuttaminen yhdessä kohtaa on myös aivan hillitöntä... Toisessa setissä soittaminen onkin sitten perinteisen keikan tyylistä, kansanmusavaikutteet pois jätettyinä. Tässäkin setissä on pari kappaletta, joita on harvemmin soitettu: Poika ja Auta mua. Hyvin toimii tämä toinenkin setti, tietysti.
Sälä-osuudessa onkin sitten melko hauskaa tavaraa, kuten bändin kuuluisuuteen alun perin lähes 7 vuotta sitten heittänyt R-kioskin mainos, jossa Rusketusraitoja on TV:tä varten sensuroitu (heeeeeeen hyvin menee) varsin huvittavasti. Lisäksi on mm. festarisekoilua Provinssista, muutama yksittäinen festariveto jne.
Tämän lisäksi DVD:ltä löytyvät kaikki siihen asti julkaistut musiikkivideot, 9 kappaletta. Ne olivat itselleni kaikki jo entuudestaan tuttuja, joten niistä pahemmin sanottavaa ei ole, toiset parempia, toiset huonompia.
Kuten minut tuntevat tietävät, PMMP:stä on tullut itselleni varsin iso juttu viimeisten 1,5 vuoden aikana, kun kunnolla heidän levyihinsä olen alkanut tutustua (kiitos Inarille siitä Leskiäidin tyttärien lainaamisesta aikoinaan!), joten suhtautuminen on hieman tästä sävyttynyt. Nytkin tämän katsominen jätti vain sellaisen lämpimän, mukavan, kaikesta siitä sympaattisuudesta, karismaattisuudesta ja lavasäteilystä haltioituneen fiiliksen. Ehkäpä onnistunein bändin julkaisema DVD, jonka olen katsonut. Todistaa vain edelleen sen asian, jonka jo totesin niillä kahdella näkemälläni keikalla viime vuonna. Paula ja Mira ovat esiintyjinä, keikkafiiliksen nostattajina ja lavakarismallaan kenties parasta, mitä tästä maasta löytyy. Kappaleiden sävellysten ja sanoitusten yhdistelmä koskettaa aina. Bändi tukee keikoilla laulajia erinomaisesti, ja sovitukset ovat oivaltavia. Viime vuonna julkaistu Veden varaan -levy oli pieni irtiotto menneeseen, mutta loistava silti. Kyllä, fanitus on vienyt kaiken objektiivisuuteni tämän yhtyeen kohdalla. Jos pidätte entuudestaan, hankkikaa tämä, ette pety. Nyt on ehkä aika kuitenkin lopettaa. Niille, jotka selvisivät lukemisessa loppuun:
"Kiitos siitä, kun liiankin kauan jaksoit mua"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti